Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa alettiin rakentaa ja myydä autoja yleiseen käyttöön 1900-luvun alussa. Euroopassa keskityttiin enemmän kehitykseen, ja autojen hinta pysyi melko korkeana, mikä tarkoitti sitä, että niistä pääsivät aluksi nauttimaan vain harvat ja valitut. Yhdysvalloissa taas keskityttiin enemmän tuotantokustannusten pienentämiseen. Massatuotanto mahdollistikin auton omistamisen suuremmalle väestölle. Etenkin Henry Fordin ideoinnin taustalla oli ajatus siitä, että jokaisella olisi mahdollisuus omistaa auto. Yhdysvaltojen autoteollisuuden kannalta merkittävimmät yritykset ovatkin Ford, Chrysler ja General Motors, joista kaikki ovat edelleenkin autoteollisuuden suurvaikuttajia.
General Motors
Ensimmäiset sarjavalmisteiset bensiinikäyttöiset autot olivat Oldsmobileja, joiden tuotanto alkoi vuonna 1901. Ensimmäisenä vuonna näitä autoja valmistettiin hieman reilut 400 kappaletta. Niiden huippunopeus oli noin 30 kilometriä tunnissa. Muutaman vuoden jälkeen Oldsmobilien tuotanto myytiin General Motorsille, jonka ansiosta autojen kehitys edistyi suurin harppauksin. Vuonna 1915 Chryslerin kehittämä automerkki Buick oli GM:n kehittynein ja eniten valmistettu auto. GM oli maailman suurin autonvalmistaja vuosina 1931-2007. Sittemmin yhtiö on ollut taloudellisissa vaikeuksissa ja joutui irtisanomaan peräti 15 % työvoimastaan vuonna 2018.
Chrysler
Chrysler teki ensin yhteistyötä Buickin ja GM:n kanssa, mutta perusti pian oman autotehtaan. Samaan aikaan aiemmin Fordilla työskennelleet veljekset perustivat oman Dodge-autotehtaan, joka myöhemmin myytiin Chryslerille. 20-luku oli Chryslerin valtakautta, ja tuolta ajalta ovat peräisin monet ikoniset automerkit kuten Plymouth ja 
DeSoto. 60-luvulla se kehitti ensimmäisen virallisen järjestelmän pakokaasujen mittaamiseksi. Yhtiö kärsi tappiota sekä 70- että 90-luvun talouskriisien vuoksi, mutta selvisi taloudellisista ongelmistaan asiakkailleen kehittämänsä rahoitusjärjestelmän ansiosta. Vuonna 2014 Chrysler yhdistyi Fiat-konsernin kanssa.
Fordin liukuhihnamenetelmä
Henry Ford huomasi, miten paljon aikaa tehtaissa kului autojen kokoamiseen ja miten tämä vaikutti niiden melko korkeisiin hintoihin. Hän laski, että autoja tulisi valmistaa nopeammin ja tehokkaammin, jotta hintoja saataisiin laskettua ja autoja näin ollen myytyä enemmän. T-mallin Fordin kokoonpanoaikaa saatiinkin vähennettyä huomattavasti. Aikaisemmin tämän mallin valmistamiseen oli kulunut 728 minuuttia, kun liukuhihnamenetelmää käyttämällä aikaa kului vain 93 minuuttia. Kaiken kaikkiaan Fordilla on ollut 90 tehdasta ympäri maailmaa, ja se on edelleen yksi arvostetuimmista autonvalmistajista. Nykyään Henry Fordin elämäntyöstä on tehty dokumentteja ja kirjoitettu kirjoja.
Lainsäädäntö kehittyy
Toisen maailmansodan aikana autojen tuotanto väheni huomattavasti, mutta sodan jälkeen niitä alettiin valmistaa entistä enemmän. Autovalmistajat saivat tosin hinnoitella tuotteitaan vapaasti, mikä johti hintojen nousuun. 1950-luvun lopulla kehitettiin sääntöjä, joiden mukaan auton ohjevähittäishinta tuli ilmoittaa asiakkaalle, jotta hinnat eivät nousisi taivaisiin. Myös erilaisia rahoitusvaihtoehtoja kehiteltiin, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hankkia auto. Nykyään autojen valmistusta, myyntiä ja kehitystä valvotaan tarkasti.
