Ennen varsinaisten autojen keksimistä oli erilaisia kulkuvälineitä kehitelty jo pitkän aikaa. Tuolloin kaikki tiellä liikkuva lasti kuljetettiin hevosen vetämillä kärryillä. Vetovoimaa kaivattiin lisää sitä mukaa kun ihmisten liikkuvuus lisääntyi, tuotanto kasvoi ja tavaraa piti liikutella enemmän. Jo 1300-luvulla kehiteltiin erilaisia tuulimyllyä hyödyntäviä pyörällisiä kulkuneuvoja. Esimerkiksi Leonardo Da Vinci kehitteli tällaisen tuulivoimalla kulkevan ajoneuvon malleja. Ennen 1800-lukua autojen esiasteet kulkivat joko höyryvoimaa tai jousivoimaa apunaan käyttäen. Myös ensimmäinen sähkövoimalla kulkenut auto kehitettiin ennen 1900-lukua, mutta vasta polttomoottorin keksimisen jälkeen alettiin puhua oikeista autoista.
Sähköautot suosittuja jo sata vuotta sitten
Sähkömoottorilla käyviä autoja valmistettiin runsaasti 1900-luvulla Yhdysvalloissa. Tuolloin jopa sata tehdasta valmisti sähköautoja. Nykyään sähköautojen suosio on kasvanut uudelleen. Niiden huonoja puolia ovat kuitenkin olleet akkujen kestävyys sekä latauspisteiden vähäisyys. Tilannetta on kuitenkin pyritty parantamaan lisäämällä latauspisteitä ympäri maata, sekä kehittämällä sähköautojen akkujen kestävyyttä niin, että yhdellä latauksella voi ajaa jopa 400 kilometriä. 1900-luvulla sähköautojen akun kesto oli vain joitakin kymmeniä kilometrejä, hieman myöhemmin ehkäpä sata kilometriä. Todellisuudessa kestolla ei ollut yhtä suurta merkitystä kuin nykyään, sillä autoilla oli joka tapauksessa mahdollista ajaa vain lyhyitä matkoja. Tieverkot olivat vielä suppeita, ja autoilla ajettiin vain kaupunkien keskustoissa.
Polttomoottori mullisti kaiken
Ensimmäisissä polttomoottorilla toimivissa autoissa kokeiltiin jopa ruutia, hiilikaasua sekä vedyn ja hapen seoskaasua. 1800-luvun puolivälissä ensimmäisiä polttomoottorilla käyviä autoja valmistettiin muutamia satoja kappaleita. Niissä oli jo jonkinlainen kaasutin sekä sähkömagneettinen sytytyslaite, ja ne kulkivat vain muu
taman kilometrin tuntinopeudella. Näissä autoissa ei vielä ollut kytkintä, joten kulkuneuvo tuli käynnistää takapyörän ollessa ilmassa, minkä jälkeen se laskettiin alas ja kuljettaja saattoi nousta auton kyytiin. Seuraavassa kehitysvaiheessa autoissa oli jo nelitahtimekanismi, ohjauspyörä, kytkin sekä jarrukengät ja käsijarru.
Daimler, Benz ja Diesel
Usein auton kehityksen varsinaisina uranuurtajina pidetään saksalaista parivaljakkoa Daimler ja Benz, jotka kehittivät auton toimintoja sellaiseen muotoon, että niitä voitiin alkaa tuottaa yleiseen käyttöön. Daimler ja Benz kehittivät tahoillaan entistä nopeammin pyöriviä moottoreita, ja autoissa olivat jo varusteina kitkakytkin, ketjuveto sekä vaihteisto. Vuonna 1926 Daimlerin ja Benzin yritykset yhdistivät tietotaitonsa ja perustivat yhtiön nimeltä Daimler-Benz, johon nykyään kuuluu myös jättiyritys Mercedes Benz.
1800-luvun loppupuolella myös saksalainen insinööri Rudolf Diesel oli kiinnostunut polttomoottorin kehittämisestä. Hän suunnitteli moottorin, jonka käynnistämiseen ei tarvittu ulkoista kipinää vaan polttoaine syttyi puristuksen aiheuttaman lämmön johdosta. Tätä moottoria alettiin myöhemmin kutsua keksijänsä mukaan dieselmoottoriksi, ja se on edelleen käytössä etenkin kuorma-autojen ja muiden suurempaa voimanlähdettä tarvitsevien kulkuvälineiden moottorina.
Autot toimivat edelleen samoin
Autojen toiminnan perusperiaatteet ovat edelleen samat kuin sata vuotta sitten. Moottorin tehoa on kuitenkin saatu nostettua kehittämällä sen hyödyntämää tekniikkaa. Myös esimerkiksi autoissa käytetyt ilmarenkaat on keksitty jo vuonna 1845. Autojen korirakenne muutettiin 1900-luvun alussa hevoskärryä muistuttavasta mallista enemmän nykyauton näköiseksi. 20-luvulla autoista alettiin tehdä umpikorisia, ja 30-luvun puoliväliin mennessä ne olivat saaneet entistä pyöreämpiä ja virtaviivaisempia muotoja. Vasta 60-70-luvuilla autoille alettiin asettaa erilaisia säädöksiä niiden aiheuttamien päästöjen suhteen sekä määräyksiä turvallisemman matkustamisen edistämiseksi.
